Jatka kuvasta
Tam 10th, 2008 by hoover
Valokuvatorstain haaste oli jatkaa kuvasta.
Sama kuva oli aiheena myös Runotorstaissa.
Lähtösi jälkeen
istuin aurinkotuoliin.
Illan tullessa
tuuli oli lakaissut
varjosi pihaltani.
aika usein kauhan, kameran ja kahvakuulan kanssa
Tam 10th, 2008 by hoover
Valokuvatorstain haaste oli jatkaa kuvasta.
Sama kuva oli aiheena myös Runotorstaissa.
Lähtösi jälkeen
istuin aurinkotuoliin.
Illan tullessa
tuuli oli lakaissut
varjosi pihaltani.
Ihana, paljon kertova runo ja kuva tukee runoa, kuihtuneet ruusut kertovat kesän, kaiken olevan ohi.
Monitulkintainen kuin mikä.
Haikea runo. Ikävissään mummo siinä siis istuu ja muiselee armastaan.
Melankolinen runo ja kaihoisa kuva! Hieno yhdistelmä.
Monelaista ajatusta syntyy ruususta.
Kuva ja runo ovat molemmat kauniita, mutten osaa oikein päättää, kuinka kamalia ajatuksia ne voivatkaan sisältää.
“… tuuli oli lakaissut varjosi pihaltani.” Kauniisti ja elegantisti kirjoitettu.
Kiitos kommenteista.
Tuo runo on muuten tanka-tavutettu.
Memu: ei ne kamalia ajatuksia, haikeita vain.
Elämä tulee. Ja menee.
Runosi kuulostaa japanilaiselta ja haikealta. Upea.