Tasan
Aihe: runotorstai, valokuvatorstai, valokuvaus, Syy 25th, 2009
Valokuvatorstaissa ja runotorstaissa oli aineena Tasan.
puoliskoni
omenaisen olon jang
katkaistaan maaliviiva yhdessä
aika usein kauhan, kameran ja kahvakuulan kanssa
Aihe: runotorstai, valokuvatorstai, valokuvaus, Syy 25th, 2009
Valokuvatorstaissa ja runotorstaissa oli aineena Tasan.
puoliskoni
omenaisen olon jang
katkaistaan maaliviiva yhdessä
Aihe: valokuvatorstai, valokuvaus, Syy 10th, 2009
Aihe: valokuvatorstai, valokuvaus, Syy 9th, 2009
Aihe: valokuvatorstai, valokuvaus, Huh 24th, 2009
Valokuvatorstain ja Runotorstain haasteena autio.
Aihe: tassuttelua, valokuvatorstai, valokuvaus, Huh 17th, 2009
Aihe: valokuvatorstai, valokuvaus, Huh 10th, 2009
Valokuvatorstaissa on hiljaisen viikon teemana violetti. Osallistun violetilla kynttilälyhdyllä ja paavalinkukalla. Miksiköhän ihmeessä muuten kukkien violetti tai fuksia ei toistu digikuvissa oikein, tai ei ainakaan minulla? Paavalinkukka on violetti, mutta kuvassa sininen.
Aihe: valokuvatorstai, valokuvaus, Huh 5th, 2009
Aihe: punaista, valokuvatorstai, Maa 27th, 2009
get out of the kitchen!
“Jos et kestä kuumaa, painu ulos keittiöstä!”
Valokuvatorstain haasteena oli tällä viikolla KEITTIÖ.
” Keittiö on kodin sydän. Siellä keitetään, paistetaan ja leivotaan, säilötään, syödään. Ja siinä ohessa ajatellaan omia ajatuksia, vaihdetaan päivän kuulumiset perheenjäsenten kanssa, opetetaan kokkaamista lapsille tai viimeistellään yllätysateria rakkaalle. Keittiössä heräillään, keittiössä suunnitellaan tulevaa päivää - ja taas illalla sammutetaan valot tai kynttilä, kun viimeinenkin janohuikka on sammutettu.
On monta syytä väittää keittiötä kodin tärkeimmäksi tilaksi. Keittiössä eletään tätä päivää - ja tehdään huomispäivän muistoja” (Sirpa Rivinoja, 31.10.08)
Aihe: valokuvatorstai, valokuvaus, Maa 10th, 2009
Aihe: valokuvatorstai, Tam 15th, 2009
Valokuvatorstain haasteena on tällä viikolla katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
“Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.” (ss. 107-108)