Feedit:
Postaukset
Kommentit

Arkisto 'valokuvatorstai'

Tasan

Valokuvatorstaissa ja runotorstaissa oli aineena Tasan.

puoliskoni
omenaisen olon jang

katkaistaan maaliviiva yhdessä

jang
 
 

Rajattu

20090910_2085
 
 

Valokuvatorstain haasteena: Rajattu.

20090909_2046
 
 

Valokuvatorstain haaste, ehdinpäs.

20090909_2028
 
 
20090909_2037
 
 

Autio

Valokuvatorstain ja Runotorstain haasteena autio.

autio
 
 
viini ravistaa tuliset lehtensä ikkunasta
tapetinriekaleiden kanssa villiin tanssiin
sohva antaa periksi
’’siinä on niin kätevä mekanismikin’’, isä sanoi
sataa lattialle
portaalla toimeton lukko
vielä kiipeää ruusu muurilla

Joko se tulee, joko se tulee, joko joko, jokojoko, jokoko?

170409_kevatta_0921
 
 

Valokuvatorstain haasteena: Saapuminen.

Valokuvatorstaissa on hiljaisen viikon teemana violetti. Osallistun violetilla kynttilälyhdyllä ja paavalinkukalla. Miksiköhän ihmeessä muuten kukkien violetti tai fuksia ei toistu digikuvissa oikein, tai ei ainakaan minulla? Paavalinkukka on violetti, mutta kuvassa sininen.

violetti_0556
 
 

Valokuvatorstaihaaste:

mika
 
 

get out of the kitchen!

“Jos et kestä kuumaa, painu ulos keittiöstä!”

DSC04377
 
 

Valokuvatorstain haasteena oli tällä viikolla KEITTIÖ.

” Keittiö on kodin sydän. Siellä keitetään, paistetaan ja leivotaan, säilötään, syödään. Ja siinä ohessa ajatellaan omia ajatuksia, vaihdetaan päivän kuulumiset perheenjäsenten kanssa, opetetaan kokkaamista lapsille tai viimeistellään yllätysateria rakkaalle. Keittiössä heräillään, keittiössä suunnitellaan tulevaa päivää - ja taas illalla sammutetaan valot tai kynttilä, kun viimeinenkin janohuikka on sammutettu.

On monta syytä väittää keittiötä kodin tärkeimmäksi tilaksi. Keittiössä eletään tätä päivää - ja tehdään huomispäivän muistoja” (Sirpa Rivinoja, 31.10.08)

Oot ihan…

valokuvatorstain aiheena oli tällä kerralla

…piposta vedetty.

elmeri2
 
 

Miten niin valo

DSC05000.jpg
 
 

Valokuvatorstain haasteena on tällä viikolla katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

“Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.” (ss. 107-108)

Next »